Jonkan kartanon historiaa
Väinö Tapanilan "Loimijoen Rantamilta" –kirjan tekstistä lainattuna. Kirja on kirjoitettu vuonna 1975.
Jonkalla paloi 1904:n jälkeen salaman sytyttämä iso tallirakennus ja yli 30 hevosta. Toinenkin salaman sytyttämä palo Jonkalla oli, samoin paloja, jotka aiheutuivat rakennevirheistä ja varomattomuudesta. ( Ylälinkissä on lehtileike Jonkan palosta 22.12.1919 ). Väinö Tapanilan, Loimijoen Rantamilta -kirjan kirjoittajan, ollessa Jonkalla "handvärkkärinä" 1910- luvulla, hänen veljensä sekä Jonkan pehtoori ja kanttoristi kertoivat, että Jonkan, kuten yleensä muidenkin, vakuutukset eivät juuri koskaan korvanneet vahinkoja riittävästi. Töiden takia oli esim. uudet hevoset ostettava entisten tilalle heti, maksoi mitä tahansa, ollen ne siten puolta kalliimpia ja heikompia kuin menetetyt. Samoin oli irtaimiston ja rakennusten laita.
Kartanon omistaja Jonkalla oli oma saha ja myllylaitos Rutavan koskessa ollut myös jo hyvinkin kauan. Nyt se on viimeksi ollut Harakan suvun hallussa ja ainakin melko täydellinen myllylaitos toimii vieläkin koko pitäjän käytössä.
Jonkka-Puno -nimisen talon, johon oli ostettu myös Iso- ja Vähä-Puno sekä Lintula, Jaskala ja osa Isomaan peltoa, omisti vuodesta 1904 alkaen Erland (Eelu) Jonkka. Iso-Puno -niminen hyvin vanha talo sijaitsi nykyisen Jonkan puutarhan paikalla, sen päärakennuksen ja vanhan maantien välissä.
Eelu Jonkan isännyyden aikana teki professori Eskola Susimäen malmista tutkimuksen, jonka mukaan se kenraalinäytteestä tehdyn analyysin mukaan sisältää rautaa 42,03 % ja titaanioksiidia 7,91 % sekä käsimagneetin avulla rikastetusta malmijauheesta tehdyn analyysin mukaan rautaa 59,94 % ja titaanioksiidia 5,71 %. Susimäen malmikenttä oli siihen aikaan suurin Suomen siihen astisista vuorimalmilöydöistä ja se herätti maassamme tavatonta huomiota. Tämä Riuttamaan ja Susimäen välinen yhtenäinen malmikenttä oli noin 10 km pitkä ja noin 55 m leveä. Nykyisillä menetelmillä Susimäen malminjalostus on helpompaa kuin sata vuotta sitten ja on vain ajan kysymys, koska tämä malmikenttä otetaan taas käyttöön.
Vuonna 1904 sai Erland (Eelu) Jonkka isältään haltuunsa Vampulassa sijainneen Jonkan kartanon. Vuonna 1910 hän osti Sallilan kylässä sijaitsevan Pelttarin melko ison talon. Sitten hän pian myi siitä 40 pientä palstatilaa, jättäen myymättä kaksi 30 ha:n tilaa. Kaikkien näiden kauppakirjat laati kauppias Johan Uotila. Jonkka sanoi sitten Uotilalle, että koska hän on nyt talon omistaja, niin hän haluaisi myös Pelttarin taloa koskevat entiset asiakirjat haltuunsa. Ne haettiinkin hänelle mikä mistäkin komerosta.
Eelu Jonkka lukeutui innostuneena siihen aikaan ns. nuorsuomalaiseen puolueeseen. Kun hän näki, että erään asiakirjakäärön ympärillä oli kääreenä Turussa ilmestynyt Uusi Aura -niminen ns. suomettarelaisen puolueen lehti, niin Jonkka repäisi Uuden Auran pois käärön ympäriltä ja sanoi Uotilalle, että ”Olkoon vaikka ilman käärepaperia, mutta Uutta Auraa ei hän asiakirjojensa kääreeksikään laita” ja heitti asiakirjat rattailleen ja ajoi Jonkalle kotiinsa.Joku vuosi myöhemmin Eelu Jonkasta tuli taas innokas suomettarelaisen puolueen kannattaja.
Kerran Vampulan Jonkan viljakuormajono oli matkalla Loimaan asemalle 1910 –luvun alussa. Lähellä Ketunahdetta putosi yhdestä reestä viljasäkki maantielle ajajan huomaamatta. Jonon perässä kelkkaa työntänyt vanha mummo ei ehtinyt saavuttaa jonoa, joten hän vei säkin kotiinsa. Sitten hän käveli 8 km matkan Jonkalle, kertoi siellä tapahtuman ja sanoi, että kyllä hän voi sen säkin ostaakin yhdessä naapurinsa kanssa niin, että paljonkohan se maksaisi. Erland (Eelu) Jonkka sanoi lopuksi: ”Ei siitä minulle mitään maksaa tarvitse, mutta voittehan pyhänä kirkossa laittaa kolehtihaaviin jonkin sopivaksi katsomanne rahan”.